Alkuvuodet

Pörssi kuului monen muun tiedekuntajärjestön tavoin opintopoliittiseen vaaliliittoon syksyn 1968 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa. Vaaliliiton keskeisimpiä teemoja olivat hallinnonuudistuskysymykseen fokusoitunut korkeakoulupolitiikka sekä opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia yliopiston sisällä ajanut opintodemokratia. Opintopoliittisen vaaliliiton listalla oli yhteensä kahdeksan pörssiläistä, joista yksi, yhdistyksen varapuheenjohtaja Kalervo Lehtinen, tuli valituksi edustajistoon.

Vuoden 1969 vaaleissa ehdokkaita asettivat enää poliittiset opiskelijajärjestöt. Yhdistyksenä Pörssi pysyi edustajistovaalien ulkopuolella aina 1980-luvulle saakka.

1980- ja 1990-luvut

JYYn edustajistovaaleihin Pörssi osallistui syksyllä 1984 ensimmäistä kertaa omalla nimellä. Pörssi oli vaaliliitossa yhdessä Markus Komun kanssa, joka oli edellisenä vuonna valittu oman vaaliliittonsa ainoana ehdokkaana edustajistoon. Vaaliliiton tavoitteena oli ajaa ainejärjestöjen aseman parantamista, jotta ne pystyisivät tarjoamaan jäsenilleen entistä enemmän, tuoda ylioppilaskunta lähemmäs tavallista opiskelijaa sekä lisätä taloudellista asiantuntemusta ylioppilaskunnassa.

Pörssin listoilta tuolloin valittu ja useamman vuoden edustajistossa istunut Pörssin vuoden 1985 puheenjohtaja Hannu Hokka kertoo Pörssin kyllästyneen edustajistossa vallinneeseen politikointiin, joka välillä esti opiskelijoiden kannalta tärkeiden uudistusten toteuttamisen. Pörssiläiset halusivat tuoda ennen kaikkea pragmaattisuutta edustajiston toimintaan ja päästä silloisen ylioppilaskunnan yritystoimen johtokunnan johtoon, sillä ylioppilaskunnan taloudenhoito oli saatava kuriin.

Hyvänä esimerkkinä Markus Komu pitää edustajiston kokousta, jossa Kortepohjan ylioppilaskylän peruskorjauksen toisen vaiheen kustannusarviota käsiteltiin kaksi minuuttia. Samassa kokouksessa pohdittiin puoli tuntia sitä, pitäisikö ylioppilaskunnan siirtyä kierrätetystä paperista valmistettujen kirjekuorien käyttöön. Lopputuloksena kirjekuoret pidettiin entisellään, sillä uusiokuoret olisivat olleet tavallista kalliimpia.

Pörssin poliittinen puolueettomuus ja keskivertoa aktiivisempi jäsenistö toivat vaalimenestystä heti ensi yrittämällä viiden ”edaattorin” verran. Lisäksi Markus Komupääsi edustajistoon ja häntoimi 1985 ylioppilaskunnan puheenjohtajana.

Syksyn 1985 vaaleihin Pörssi lähti mukaan omalla listallaan. Vaaliteemoina oli tuolloinkin talous sekä ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan vuorovaikutuksen lisääminen. Tärkeänä asiana pörssiläiset pitivät myös sitä, että ylioppilaskunnassa toimiminen nähtäisiin ennen kaikkea yhteisten asioiden hoitamisena, eikä politiikan tekemisenä. Näillä prinsiipeillä Pörssin kannatus pysyi koko lailla samalla tasolla vuosikymmenen loppuun saakka, jolloin Pörssi nousi ensimmäistä kertaa ylioppilaskunnan hallitukseen.

Toisena Pörssin ylioppilaskunnan hallitusvuotena (1990) hallituksessa oli taloustieteiden toisen vuoden opiskelija Kasperi Launis, joka ihmettelee vielä lähes 20 vuotta myöhemminkin tilannetta, johon pörssiläiset joutuivat. Pörssi sai edustajistovaaleissa niin suuren vaalivoiton, ettei tiedetty mitä pitäisi tehdä.

Ylioppilaskunnan hallitukseen pääsivät Kasperi Launis, Mika Määttä ja Kalle Hirvonen, jotka kaikki olivat toisen vuoden opiskelijoita ja melko tuoreita kasvoja opiskelijavaikuttajina. Kaikki kolme edellä mainittua toimivat myöhemmin joko JYYn edustajiston tai hallituksen puheenjohtajina.

Kasperi Launiksen mukaan 1980- ja 1990-lukujen taitteessa ei ollut olennaista se, millaisilla teemoilla Pörssi edustajistovaaleissa kampanjoi, sillä pörssiläisillä oli humanistien keskuudessa ”’niin huono maine’, että humanistin oli vaikea äänestää Pörssiä”. Pörssin äänet tulivat Mattilanniemestä, ennen kaikkea omalta aktiiviselta jäsenistöltä. Tästä syystä Pörssin edustajistovaalisloganit saattoivat olla niinkin asian vierestä kuin ”Let there be rock” ja ”Heitä sikaa äänellä”.

Yritystoimenjohtokunnan puheenjohtajuutta pidettiin Pörssin sisällä ensisijaisena tavoitteena ylioppilaskunnassa. Olihan tehtävä kuin luotu pörssiläiselle jo oman alan puolesta, mutta talouden perusasioiden hallintaa tarvittiin jo perusedustajistotyöskentelyssä, eikä sitä aina tuntunut riittävän. Taloudellisen osaamisen tasoa joidenkin edustajien keskuudessa kuvaa erittäin hyvin seuraava esimerkki:

Edustajiston kokouksessa käsiteltiin tilinpäätöstä ja talouspäällikön esitellessä poistoja eräs edustajisto pyysi puheenvuoron. Puheenvuoron saatuaan hän hyvin tuohtuneena ilmoitti, ettei ”tässä ylioppilaskunnassa saa poistaa mitään, vaan pitää kierrättää tai jakaa opiskelijoille”.

Yritystoimenjohtokunta lopetti toimintansa viimeiseksi jääneen yritystoimenjohtajan lopettaessa tehtävänsä vuonna 1992. Ylioppilaskunnan hallituksen talousvastaavan tehtävä säilyi pörssiläisten luottotehtävänä.

Pörssi&Dumppi syntyy

Pörssi tiivisti yhteistyötään tietojenkäsittelytieteiden opiskelijajärjestö Dumpin kanssa ja ne muodostivat Pörssi & Dumppi -nimisen vaaliliiton vuonna 1992. Dumppareita oli ollut Pörssin listalla edustajistovaaleissa jo ennen virallista yhdistymistä, mutta nimenmuutoksella haluttiin saada myös ”rividumpparit” tuntemaan ryhmittymän omakseen. Yhdistyminen toikin lisä-ääniä ja P&D jatkoi vahvana vaikuttajana läpi 1990-luvun. Pörssiläisten arvostuksesta kertoo luottamus ylioppilaskunnan puheenjohtajien valinnoissa.

Pörssin tai P&D:n edustajia olivat ylioppilaskunnan puheenjohtajina 90-luvulla:

2. Kalle Hirvonen (1991)
3. Kasperi Launis (1993)
4. Pekka Ojala (1995)

ja hallituksen puheenjohtajina:

1. Mika Määttä (1991)
2. Janne Ollikainen (1992)
3. Pekka Ojala (1993-1994)
4. Janne Julkunen (1995-1996)

2000-luku

Parin oppositiokauden jälkeen P&D palasi takaisin ylioppilaskunnan hallitukseen 1999 ja menestys on jatkunut myös 2000-luvun edustajistovaaleissa. Vuosituhannen vaihteen vaalituloksissa oli P&D:n kohadlla pieni notkahdus, mutta kolmissa viime vaaleissa (2003, 2005 ja 2007) on P&D noussut jälleen kahden eniten edustajia läpisaaneen ryhmittymän joukkoon. Tosin vuoden 2007 vaalien jälkeen P&D jäi edustajiston oppositioon hyvästä vaalimenestyksestä huolimatta.

Ylioppilaskunnan puheenjohtajana toimi

5. Perttu Soininen (2005)

ja hallituksen puheenjohtajina ovat P&D:läisistä toimineet

5. Teemu Jaatinen (2002-2003)
6. Perttu Soininen (2004)

Myös 2000-luvun puolella P&Dläiset ovat jatkaneet JYY:n talousasioista huolehtimista. P&Dläisiä on toiminut JYY:n talousvastaavina 2001-2006 ja 2009. Toinen sektori, jolla P&D on päässyt vaikuttamaan, on korkeakoulupolitiikka. Varsinkin kuluvan vuosikymmenen puolivälissä JYY:n kopo-vastaavan pesti oli tiukasti P&Dläisten hallussa.

Nykypäivä

P&D jatkaa tänäkin päivänä poliittisesti sitoutumattomana ryhmittymänä. Tämä tarkoittaa, ettei P&D tee päätöksiä poliittisten ideologioiden perusteella, vaan ratkaisut tehdään rationaalisen harkinnan pohjalta. Omien toimintaperiaatteiden kautta P&D on toisaalta hyvin sitoutunut toimimaan koko ylioppilaskunnan hyväksi asiakysymyksissä päätettäessä, mutta ryhmän edustajistien päätösvaltaa ei ole haluttu sitoa ryhmäkurilla. Henkilövalinnoisssa sen sijaan on haluttu saavuttaa nimenomaan ryhmän edun kannalta toivottavin lopputulos.

Tarinat 1990-luvulta kertovat pitkistä optimointilaskelmista omien ehdokkaiden läpimenon varmistamiseksi henkilövaaleissa. Joskus pörssiläiset saattoivat jopa siirtää juhlimisen aloittamista, jotta edustajiston äänestyksissä ei optimoinnit menneet mönkään. P&Dläiset saapuivat kokouksiin haalarit jo päällä ja poistuivat välittömästi äänestyksen jälkeen. Tämä oli P&D-henkeä vahvimmillaan!

Vaikka pörssiläiset ja dumpparit ovat muodostaneet P&D:n suurimman joukon, on vuosien varrella ryhmän ehdokkaana ollut myös muiden tiedekuntien edustajia liikunnalta humanisteihin.

Lähde: Seppälä, Pörssi ry – Hyvää vuodesta 1968