Kirjoittajan arkistot: Juha Lintula

Henkilövalintasoppa

Otin kopin Sunnuntaisuomalaisessa (KSML 21.8.) olleesta kiinnostavasta artikkelista nimeltä ”Voi Veljet!”. Juttu käsitteli maan tapaa, joka koskee julkisen sektorin rekrytointeja. Aiheesta kirjan (Virkanimitysruletti) kirjoittaneen Hallintotieteiden tohtorin Silvo Kaasalaisen mukaan yhteiskunnallisia tehtäviä hoitamaan valitaan yleensä poliittisesti sopiva eikä pätevin hakija. Tämä ei tullut minulle ainakaan uutuutena, mutta merkittävää on ilmiön laajuus, jolle löytyy nyt kirjan verran uskottavaa todistusaineistoa.

Tämä ’maan tapa’ on ongelma johon tarvitaan ratkaisu, muutos. Ilmeisesti johtamistutkimuksen hyvät opit parhaiden yksilöiden rekrytoinneista ei ole rantautunut laajasti julkiselle sektorille. Alla lainauksia artikkelista, joiden sisältöön on helppo samaistua:

”Puolueisiin kuuluu vain 2-8 prosenttia äänioikeutetuista. Silti erään ministeriön johtoon kuuluva henkilö ei muista työpaikaltaan yhtään henkilöä, jolla ei olisi poliittista taustaryhmää.”

”Silvo Kaasalaisen mukaan nimityksissä hyljeksitään asiantuntemusta.”

”Poliittisilla virkanimityksillä kannatellaan vanhoja puoluerakenteita. Nimitysten perusteena on puhtaasti puolueiden ja puoluemeriiteillä virkansa saavien oma etu.”

”Myös tutkija Anni Jäntin selvitys tukee väitettä asiantuntijakadosta…[kunnanjohtajien] virkoihin pyrki 2000-luvulla yhä vähemmän päteviä hakijoita.”

”Tämän hyvä veli-järjestelmän vaarallisin piirre on se, että viranhaltija joutuu asettamaan puolueiden edun kansalaisten edun edelle, koska poliitikot odottavat nimittämiltään virkamiehiltä vastapalveluksia.”

”Vallan suojaamista tehostetaan puoluekurilla. Ryhmäpäätöksiä vastaan kapinoiva leimautuu helposti ’hankalaksi tyypiksi’…pahimmassa tapauksessa ”epäsopivat” menettävät mahdollisuutensa tulevaisuudessa.”

”Valtaverkostoon ei Kaasalaisen mukaan päästetä ulkopuolisia.”

”Sulle-mulle-suhmurointia on edelleen varsinkin alempien virkojen nimityksissä.”

Onko tässä Suomen tulevaisuus? Pienet piirit pyörittävät valtapelejään omaa itseään eivätkä yhteiskuntaa varten. Hiekkalaatikkoleikki-vertaus ei ole kaukana, jos se ei olisi muuten niin halventava. Muutoksen voisi olettaa syntyvän tulevaisuuden päättäjien keskuudessa, jotka eivät ole tapojensa vankeja ja osaavat ongelman tiedostaen toimia vastuullisemmin. Nämä päättäjät kasvavat esimerkiksi ylioppilaskunnissa. Valitettavasti poliittisen valtakulttuurin nurjapuoli on tuttu myös ylioppilaskuntien sisällä. Kuten vasemmistojohtaja Kulttuuri- ja Urheiluministeri Paavo Arhinmäki on todennut, että hän ei ole nähnyt missään poliittisen uransa aikana nähnyt yhtä paljoa poliittista kähmintää kuin ylioppilaskuntatoiminnassa. Tätä ‘maan tapaa’ toteuttavat ylioppilaskunnissa tahot, jotka aloittavat omat urapyrkimyksensä jo ylioppilaskuntatoiminnassa. Näille henkilöille panokset mahdollista luottamustehtävän tai työpaikan ajautumisesta pois itseltä tai tukemiltaan henkilöiltä on liian suuri, koska silloin heille ei mielestään avaudu poliittisen uran valtatie kohti valtakunnan/kansainvälisen tason työtehtäviä. Tämä on yksi syy, jonka seurauksena alkaa valtapoliittinen leikki, jossa pyritään turvaamaan oma ja kaveripiirin ura. Tämän kaltaiselle toiminnalle on ominaista pyrkimys tehdä kaikista mahdollisista henkilövalinnoista arvo- ja valtapohjaisia, vaikka tilanteen pitäisi olla päinvastainen. Ylioppilaskunnan piirissä vain edustajistovalintojen tulee olla mielestäni poliittisia. Edustajien valintaoikeus on siirretty edustajistovaalien kautta opiskelijoille. Vaalituloksen perusteella on epäoikeudenmukaista kaapata koko ylioppilaskunta vaaleissa voittaneiden ryhmien käyttöön ja sulkea piiri ulkopuolisilta, ottaen huomioon, että vaaleissa äänestää vain vähän yli 20 % kaikista opiskelijoista. Tämä ei edistä opiskelijoiden asiaa eikä kehitä myöskään poliittiselle uralle haaveilevien osaamista, kun mielipiteidenvaihto ei ole avointa.

Muutosehdotukseni on seuraava. Edustajistovaalien perusteella muodostetaan ylioppilaskunnan toiminnan suuntaviivat ja arvot. Tästä eteenpäin kaikki valinnat, mukaan lukien ylioppilaskunnan hallituksen valinta, joissa vaaditaan suorittavaa työtä eikä vain arvovalintoja, tulee tehdä osaamisperusteisesti. Huolestuttavaa on, jos esimerkiksi opiskelijat valitsisivat puoluepoliittisiin asetelmiin pohjautuen Jyväskylän yliopiston hallitukseen n. 1500 euron kuukausipalkalle sen yhden ja ainoan jäsenen, joka osoittautuisi pidemmän päälle kyvyttömäksi toimimaan tehtävässä. Henkilövalintojen yleiskriteerinä tulee olla tehtävästä suoriutumiseen vaadittava innostus ja osaaminen. Heillä tulee olla arvojensa lisäksi kyky edistää tavoitteellisella toiminnallaan haluamiaan päämääriä. Mielipiteitä on kaikilla, mutta niiden mukaisen maailman luominen onkin jo hieman vaativampi juttu.

Artikkelissa annettiin näkyvää tukea ajattelulle, joka on ollut Pörssiläisten ja Dumppareiden toiminnan lähtökohtana jo vuodesta 1984, jolloin heidän yhteinen edustajistoryhmä Pörssi&Dumppi perustettiin. Pörssiläisenä samaistuin voimakkaasti artikkelissa jaettuihin kokemuksiin, joihin löysin suoria yhtymäkohtia ylioppilaskunta- ja yliopistotoiminnassa. Sitaatit mielessä pitäen on hyvä pyrkiä määrätietoisesti kohti muutosta, kohti professionalismia. Ylioppilaskunnat eivät saa kasvattaa uusia vaikuttajia, joille on opetettu nurkkakuntaisuutta ja tavat. Muutos tapahtuu huolehtimalla ylioppilaskuntien edustajistoihin vastuullisia henkilöitä, jotka eivät nauti puoluepoliittisten pelien tuomasta adrenaliinimyrskyistä. P&D sitoutuu tähän tavoitteeseen. Onneksi muistakin edustajistoryhmistä on löydettävissä vastuullista porukkaa. Näiden ehdokkaiden toivoisin nousevan esiin oma-aloitteisesti syksyn aikana.