Henkilövalintasoppa

Otin kopin Sunnuntaisuomalaisessa (KSML 21.8.) olleesta kiinnostavasta artikkelista nimeltä ”Voi Veljet!”. Juttu käsitteli maan tapaa, joka koskee julkisen sektorin rekrytointeja. Aiheesta kirjan (Virkanimitysruletti) kirjoittaneen Hallintotieteiden tohtorin Silvo Kaasalaisen mukaan yhteiskunnallisia tehtäviä hoitamaan valitaan yleensä poliittisesti sopiva eikä pätevin hakija. Tämä ei tullut minulle ainakaan uutuutena, mutta merkittävää on ilmiön laajuus, jolle löytyy nyt kirjan verran uskottavaa todistusaineistoa.

Tämä ’maan tapa’ on ongelma johon tarvitaan ratkaisu, muutos. Ilmeisesti johtamistutkimuksen hyvät opit parhaiden yksilöiden rekrytoinneista ei ole rantautunut laajasti julkiselle sektorille. Alla lainauksia artikkelista, joiden sisältöön on helppo samaistua:

”Puolueisiin kuuluu vain 2-8 prosenttia äänioikeutetuista. Silti erään ministeriön johtoon kuuluva henkilö ei muista työpaikaltaan yhtään henkilöä, jolla ei olisi poliittista taustaryhmää.”

”Silvo Kaasalaisen mukaan nimityksissä hyljeksitään asiantuntemusta.”

”Poliittisilla virkanimityksillä kannatellaan vanhoja puoluerakenteita. Nimitysten perusteena on puhtaasti puolueiden ja puoluemeriiteillä virkansa saavien oma etu.”

”Myös tutkija Anni Jäntin selvitys tukee väitettä asiantuntijakadosta…[kunnanjohtajien] virkoihin pyrki 2000-luvulla yhä vähemmän päteviä hakijoita.”

”Tämän hyvä veli-järjestelmän vaarallisin piirre on se, että viranhaltija joutuu asettamaan puolueiden edun kansalaisten edun edelle, koska poliitikot odottavat nimittämiltään virkamiehiltä vastapalveluksia.”

”Vallan suojaamista tehostetaan puoluekurilla. Ryhmäpäätöksiä vastaan kapinoiva leimautuu helposti ’hankalaksi tyypiksi’…pahimmassa tapauksessa ”epäsopivat” menettävät mahdollisuutensa tulevaisuudessa.”

”Valtaverkostoon ei Kaasalaisen mukaan päästetä ulkopuolisia.”

”Sulle-mulle-suhmurointia on edelleen varsinkin alempien virkojen nimityksissä.”

Onko tässä Suomen tulevaisuus? Pienet piirit pyörittävät valtapelejään omaa itseään eivätkä yhteiskuntaa varten. Hiekkalaatikkoleikki-vertaus ei ole kaukana, jos se ei olisi muuten niin halventava. Muutoksen voisi olettaa syntyvän tulevaisuuden päättäjien keskuudessa, jotka eivät ole tapojensa vankeja ja osaavat ongelman tiedostaen toimia vastuullisemmin. Nämä päättäjät kasvavat esimerkiksi ylioppilaskunnissa. Valitettavasti poliittisen valtakulttuurin nurjapuoli on tuttu myös ylioppilaskuntien sisällä. Kuten vasemmistojohtaja Kulttuuri- ja Urheiluministeri Paavo Arhinmäki on todennut, että hän ei ole nähnyt missään poliittisen uransa aikana nähnyt yhtä paljoa poliittista kähmintää kuin ylioppilaskuntatoiminnassa. Tätä ‘maan tapaa’ toteuttavat ylioppilaskunnissa tahot, jotka aloittavat omat urapyrkimyksensä jo ylioppilaskuntatoiminnassa. Näille henkilöille panokset mahdollista luottamustehtävän tai työpaikan ajautumisesta pois itseltä tai tukemiltaan henkilöiltä on liian suuri, koska silloin heille ei mielestään avaudu poliittisen uran valtatie kohti valtakunnan/kansainvälisen tason työtehtäviä. Tämä on yksi syy, jonka seurauksena alkaa valtapoliittinen leikki, jossa pyritään turvaamaan oma ja kaveripiirin ura. Tämän kaltaiselle toiminnalle on ominaista pyrkimys tehdä kaikista mahdollisista henkilövalinnoista arvo- ja valtapohjaisia, vaikka tilanteen pitäisi olla päinvastainen. Ylioppilaskunnan piirissä vain edustajistovalintojen tulee olla mielestäni poliittisia. Edustajien valintaoikeus on siirretty edustajistovaalien kautta opiskelijoille. Vaalituloksen perusteella on epäoikeudenmukaista kaapata koko ylioppilaskunta vaaleissa voittaneiden ryhmien käyttöön ja sulkea piiri ulkopuolisilta, ottaen huomioon, että vaaleissa äänestää vain vähän yli 20 % kaikista opiskelijoista. Tämä ei edistä opiskelijoiden asiaa eikä kehitä myöskään poliittiselle uralle haaveilevien osaamista, kun mielipiteidenvaihto ei ole avointa.

Muutosehdotukseni on seuraava. Edustajistovaalien perusteella muodostetaan ylioppilaskunnan toiminnan suuntaviivat ja arvot. Tästä eteenpäin kaikki valinnat, mukaan lukien ylioppilaskunnan hallituksen valinta, joissa vaaditaan suorittavaa työtä eikä vain arvovalintoja, tulee tehdä osaamisperusteisesti. Huolestuttavaa on, jos esimerkiksi opiskelijat valitsisivat puoluepoliittisiin asetelmiin pohjautuen Jyväskylän yliopiston hallitukseen n. 1500 euron kuukausipalkalle sen yhden ja ainoan jäsenen, joka osoittautuisi pidemmän päälle kyvyttömäksi toimimaan tehtävässä. Henkilövalintojen yleiskriteerinä tulee olla tehtävästä suoriutumiseen vaadittava innostus ja osaaminen. Heillä tulee olla arvojensa lisäksi kyky edistää tavoitteellisella toiminnallaan haluamiaan päämääriä. Mielipiteitä on kaikilla, mutta niiden mukaisen maailman luominen onkin jo hieman vaativampi juttu.

Artikkelissa annettiin näkyvää tukea ajattelulle, joka on ollut Pörssiläisten ja Dumppareiden toiminnan lähtökohtana jo vuodesta 1984, jolloin heidän yhteinen edustajistoryhmä Pörssi&Dumppi perustettiin. Pörssiläisenä samaistuin voimakkaasti artikkelissa jaettuihin kokemuksiin, joihin löysin suoria yhtymäkohtia ylioppilaskunta- ja yliopistotoiminnassa. Sitaatit mielessä pitäen on hyvä pyrkiä määrätietoisesti kohti muutosta, kohti professionalismia. Ylioppilaskunnat eivät saa kasvattaa uusia vaikuttajia, joille on opetettu nurkkakuntaisuutta ja tavat. Muutos tapahtuu huolehtimalla ylioppilaskuntien edustajistoihin vastuullisia henkilöitä, jotka eivät nauti puoluepoliittisten pelien tuomasta adrenaliinimyrskyistä. P&D sitoutuu tähän tavoitteeseen. Onneksi muistakin edustajistoryhmistä on löydettävissä vastuullista porukkaa. Näiden ehdokkaiden toivoisin nousevan esiin oma-aloitteisesti syksyn aikana.

2 vastausta artikkeliin ”Henkilövalintasoppa

  1. Tero

    Sinällään tossa on ihan asiaa, enkä kiistä tollaisen ilmiön olemassaoloa kokonaan, mutta on jotenkin on hassua, että kuvitellaan P&D:n ryhmänä olevan tuollaisen ilmiön ulkopuolella, vaikka näin ei minun neljän vuoden kokemusteni mukaan suinkaan ole. Mikään ryhmä ei ole, mutta on toki mahdollista, että puoluepoliittisesti sidonnaisissa ryhmissä sitä tapahtuu enemmän. Ken tietää, hankalapa tuota on objektiivisesti mitata.

    Ja kuten tuota ilmiötä tapahtuu myös poliittisten ryhmien ulkopuolella, niin kyllä poliittisten ryhmien sisälläkin pystytään kannattamaan ihmisiä kompetenssin perusteella eikä vain puoluetaustansa vuoksi. Omassakin ryhmässä on kannatettu mm. arkkivihollisemme Kokoomuksen ehdokkaita joihinkin pesteihin ihan kompetenssin vuoksi. Ja myöskään oman ryhmäni sisällä ei kyllä ole mitään konsensusta, että haluttaisiin edistää kenenkään poliittista uraa millän pesteillä, ellei samaan aikaan kyse ole siitä, että tyyppi nyt nähdään vaan innokkaaksi ja päteväksi tehtävään. Joskus näin kuitenkin on, mutta pelkkä saman värin tunnustaminen ei tosiaankaan riitä.

    Vaalituloksen perusteella on epäoikeudenmukaista kaapata koko ylioppilaskunta vaaleissa voittaneiden ryhmien käyttöön ja sulkea piiri ulkopuolisilta, ottaen huomioon, että vaaleissa äänestää vain vähän yli 20 % kaikista opiskelijoista.

    Jos tällä viitataan viime vuoden hallitusneuvotteluihin, niin hallituksessa istuisi tällä hetkellä myös P&D ja ehkä jopa Keskustakin, ellei kyseisten ryhmien yhteiset vaatimukset olisivat olleet kohtuuttomia. En nyt muista edes kuka se toinen tyrkky Kallen lisäksi oli, mutta hän ei valitettavasti ainakaan haastatteluiden perusteella vaikuttanut sellaiselta henkilöltä, joka olisi oikea ihminen tehtävään ja samaan pestiin hakeva toinen henkilö oli selkeästi perehtynyt asiaan paremmin. Silti kynnysehtona oli, että molemmat. Kallen olisi todella moni ottanut mielellään hallitukseen. Ja ken tietää, ehkä se toinenkin tyrkky olisi ollut pätevä, mutta ei onnistunut vain tällä kertaa vakuuttamaan valitsijoitaan. Kumpaakaan hakijaa en itse tuntenut henkilökohtaisesti.

    On myös hyvä muistaa, että hallituksesta on ulkopuolelle jätetty myös vaalien voittajaryhmä, mutta sellaista se joskus on. Vaalien voittajat eivät automaattisesti ole hallituksessa, jos näin muut ryhmät jostain syystä näkevät parhaaksi. Ken tietää, ehkä jopa JYYn etu sitä joskus vaatii.

    -Tero, omissa nimissään, ei ryhmän

    Vastaa
  2. Juha "American Eagle" Lintula

    Hyvää ja aiheellista palautetta Tero. Voin lohduksi kertoa, että en tekstiä kirjoittaessani ajatellut mitään tapausta tai keitään henkilöitä erityisesti. Viittasin lähinnä alhaiseen äänestysprosenttiin, jonka nostamiseksi täytyy tehdä duunia. Toisaalta maalailin ylioppilaskuntaa, jollaisessa haluaisin itse olla mukana. Tästä syystä viime hallitusneuvottelujen kulkua ei tarvitse enää repiä auki. Sen jälkipuinnit on jo tehty. Totean vain sen, että itse neuvotteluissa mukana olleena, olen eri mieltä vaatimustemme ’kohtuullisuudesta’. Lisäksi kaikki paikallaolijat voivat vahvistaa, että puhuin jatkuvasti osaamisperusteisen valinnan puolesta.

    Terolta on hyvä huomio se, että P&D ei voi vain ilmoittaa olevansa kyseisen ilmiön ulkopuolella. Selvää on, että historiassa on toistuvia tapauksia, joissa P&D on diilannut runsaasti omiensa puolesta.

    Mielestäni blogissa esittämäni näkökulma onkin hyvä periaate ja ohjenuora, joka meidän täytyy jokaisen tiedostaa. Käytännöllisesti katsoen periaate ei aina toimi, mutta ainakin sen toimivuutta olisi aina harkittu. Sen kaltainen harkinta voisi johtaa uskoakseni vastuullisempiin päätöksiin.

    -Juha ’täysin omissa nimissä’ Lintula-

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *