Sanoja ylioppilaskuntatoiminnasta

”Päivääkään en vaihtaisi”

Joskus viime syksynä naputtelin kirjanpitoa Pörssin toimistolla, kun P&D:n ryhmävetäjä istahti viereen ja kysäisi: ”Mitäs aattelit ens vuonna tehä? Aha, no mä tiedän, mitä voisit tehdä”. Monien hassujen mutkien ja tyrkkyfaksien kautta päätyi Ilokiven kabinettiin. Mukavaa touhuahan siellä on ollut, meno on huomattavasti erilaisempaa kuin esim. ainejärjestön hallitustoiminta.

Ylioppilaskuntatoimintaa kritisoidaan näkymättömäksi ja ainejärjestöistä kaukana olevasta. JYY on varsin iso organisaatio, jonka sektorit ovat kuin suuren ja vanhan puun juuret. Moni asia on kietoutunut toiseen, vaikkei sitä ensin huomaisikaan. Monta rautaa on aina tulessa. Kun jotain tapahtuu, niin usein tapahtuukin yhtäaikaa ja paljon. Aina ei kaikkialle ehdi, vaikka haluaisikin. Kaikkea ei aina voi toteuttaakaan, vaikka yrittäisikin. Moni asia on byrokratian ja vanhojen totuttujen tapojen loukussa. Mutta paljon se on opettanut, ja paljon on tullut yritettyä, vaikkei sitä pysty näkyviin aina tuotua. Moni asia selviää kuitenkin suoraan kysymällä.

Mitä ylioppilaskuntatoiminta on antanut minulle? Uusia tuttavuuksia. Kokonaisnäkemystä ylioppilaskunnastamme (voisikin sanoa, että silmäni ovat vasta auenneet). Paljon olisi vielä opittavaa, kehitettävää sitäkin enemmän. On se antanut myös paljon iloa ja hampaiden kiristystäkin. Mutta onneksi on Ilokivi, ruoka saa aina hyvälle tuulelle! ;)

JYYH09

JYYH09

Jotenkin haluan rohkaista opiskelijoita kiinnostumaan asioista, jotka koskevat heitä yliopistomaailmassa. Ylioppilaskunta on monille varsinainen pimeä sektori, joka ”on vaan”. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi mielipiteineen, käyttäkää sitä oikeutta! …minä ainakin kuuntelen. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *